SSPL UUTISET

Maastopalokausi lähestyy taas ilmojen lämmetessä ja kesän saapuessa. Osassa paikoin on jo toki nyt ensimmäiset hikipisarat vuodatettu maastossa. Viimevuosien suurempien maastopalojen jälkeen ja niiden yhteydessä on puhuttu pelastustoimintaan osallistuvien oikeanlaisista suojavarusteista ja niiden käytöstä. Pelastusopisto on tutkimushankkeessa selvittänyt maastopalotehtäviin liittyvää haitallisten aineiden altistusta ja niiltä suojautumista. Tuloksena on vahva suositus oikeanlaisten maastopalovarusteiden käytöstä, ja myös hengityksen suojaamisesta oikealla tavalla. Ei ole olemassa vaaratonta ”luomusavua”, edes metsäpaloissa.

Sopimuspalokuntalainen sammuttamassa maastopaloa, noesta mustunut hengityssuojain kasvoillaan.

Työturvallisuuslain määräykset koskevat yksiselitteisesti sopimuspalokuntatoimintaan liittyvää pelastustoimintaa¹. Työhön tulee tehdä vaarojen arviointi ja selvittää ne menetelmät ja tavat, joilla näitä haitallisia riskejä voidaan ennaltaehkäistä². Työturvallisuuslaissa tosin ei harmillisesti selvennetä, kenelle työnantajalle kuuluva työturvallisuusvastuu kuuluu silloin, kun sopimuspalokuntalaisella ei ole varsinaista työnantajaa (eli työsuhteen kriteerit eivät täyty). On olemassa kuitenkin käsite yhteisestä työpaikasta³, jollainen pelastustoimen hälytystehtävä usein on. Useamman eri tahon henkilöstö toimii saman työtehtävän parissa. Tällöin yhteisellä työpaikalla toiminnassa ylintä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävän tahon, on huolehdittava muiden toiminnanharjoittajien kanssa riittävästä tiedonkulusta ja työmenetelmien yhteensovittamisesta vaarojen ja haittojen ehkäisemiseksi. Pelastustoiminnassa ylintä määräysvaltaa käyttää pelastusviranomainen, vaikka se ei tapahtumapaikalle saapuisikaan⁴.

Sopimuspalokuntien tuleekin ennalta sovittaa yhdessä alueen pelastuslaitoksen kanssa työturvallisuuden toimintaohjeet keskenään yhteensopiviksi. Tähän kuuluu erilaisten työmenetelmien ja johtosuhteiden ennakkomäärittäminen, tämä onkin monessa paikassa onneksi tehty ja kuvattu esimerkiksi johtamisohjeessa. Kuitenkin erilaiset suojaimet ja niiden käyttö tulee myös ennalta määritellä ja niiden tulee olla tehtävään työhön soveltuvia⁵. Mikäli maastopaloissa käytetään muita, kuin maastopalojen sammuttamiseen soveltuvia ja siihen tarkoitettuja varusteita, tulee tämä huomioida työn vaarojen arvioinnissa ja perustella, miksi käytetään muuta suojainta, kuin työhön varsinaisesti tarkoitettua. Käytännössä esimerkiksi paloasu (EN469) suojaa käyttäjäänsä myös maastopaloissa, mutta ei mahdollista riittävää lämpökuorman poistumista, jolloin työtä on tauotettava ja lepomahdollisuus järjestettävä huomattavasti useammin, kuin käytettäessä oikeanlaisia toimintaan suunniteltuja keveämpiä varusteita. Oikeanlaisen varustuksen käyttö on myös osa hyvää työturvallisuuskulttuuria ja pitäisi siis pelastustoimessa olla itsestäänselvyys. Käytettäessä jotain muuta kuin pelastustoimintaan ja maastopalojen sammuttamiseen tarkoitettua varustusta, kuten palosuojattua työvaatetta, tulee vaarojenarvioinnissa ja työn ohjeistuksessa huomioida myös nämä seikat, ja pystyä perustelemaan valittu suojaustaso, sekä määritellä ne työtehtävät, mihin varusteita voidaan käyttää.

Maastopaloissa sammuttaja altistuu paitsi lämpökuormalle myös merkittävälle määrälle haitallisia palamistuotteita. Haitallinen altistus voi kulkeutua elimistöön hengitettynä tai ihon kautta imeytymällä. Oikeanlaisilla suojavaatteilla ehkäistään ihon kautta imeytymistä, kun taas hengityssuojaimilla hengityksen kautta tapahtuvaa altistusta. Pelastusopisto on Pelastajien työvälineet ja suojavarusteet metsäpaloissa -hankkeessa selvittänyt tätä altistumista ja siltä suojautumista. Hankkeen tuloksena maastopalojen sammuttajille suositeltiin kevyitä, tarkoituksen mukaisia varusteita kuten maastopaloasua ja maastopaloihin suunniteltua kevytkypärää. Lisäksi sammuttajilla tulee olla pitkähihainen ja lahkeinen alusasu, sekä hengityksensuojain.

”Pelastusopiston tutkimusten perusteella maastopaloissa on suositeltu käytettäväksi EN 15614 metsäpalopukua ja sen alla pitkähihaista ja -lahkeista alusasua. Varustussuosituksina ovat myös EN 16471/EN 16473 kevyt pelastuskypärä, työkäsineet ja EN15090 palojalkineet. Hengitystiealtistumisen vähentämiseksi suositellaan puhallinavusteista hengityksensuojainta, jossa on silmät suojaava maski ja tason A2B2E2K2- P3 yhdistelmäsuodatin. Lisäksi suositellaan hiilimonoksidi-ilmaisinta ja muistutetaan, että pelastajien huoltoon ja peseytymismahdollisuuksiin on kiinnitettävä huomiota.”

 

Aleksi Peurala
Kirjoittaja on SSPL:n järjestöpäällikkö, turvallisuusvalvoja EAT ja turvallisuusalan tradenomi YAMK opiskelija

  1. Työturvallisuuslaki 738/2002 4§
  2. Työturvallisuuslaki 738/2002 10§
  3. Työturvallisuuslaki 738/2002 49§ ja 54§
  4. Pelastuslaki 379/2011 34§ (1353/2018)
  5. Työturvallisuuslaki 738/2002 15§
  6. Mänttäri, J. 2022. Maastopalojen maasammutustoiminnan konseptin muodostaminen pelastustoimessa. Sisäministeriö.

Yhteystiedot

Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry

Männistöntie 2 04500 KELLOKOSKI
toimisto(a)sspl.fi

Toiminnanjohtaja
Ari Maskonen
050 567 5179

Järjestöpäällikkö
Aleksi Peurala
040 080 3215